Kauan ennen kuin Baal Hadad esiintyi kilpailijana raamatullisissa perinteissä, hän hallitsi jo myrskyjä, hedelmällisyyttä ja sotaa muinaisissa Levantin teksteissä, jotka kiehtovat historioitsijoita yhä tänäkin päivänä.
Kirjoittanut Aelius Varro
Kauan ennen kuin hänen nimensä kaikui Raamatun sivuilla kilpailevan kultin symbolina, Baal Hadadilla oli jo keskeinen asema muinaisen Lähi-idän uskonnossa. “Baal” tarkoitti “herraa”, kun taas Hadad oli seemiläinen myrskyjen, ukkosen ja sateen jumala – voimat, jotka olivat ratkaisevia Levantin maatalouskansojen selviytymiselle. Monilla alueilla hän oli tärkein “baal”, herra sanan varsinaisessa merkityksessä.
Tämän tarinan kiehtovin osa ei tullut alun perin Raamatusta, vaan Ugaritin kaivauksista, muinaisen kaupungin raunioista nykyisen Syyrian rannikolla Ras Shamrassa. Sen raunioita alettiin kaivaa vuonna 1929, ja löytöjen joukosta nousi esiin ugaritinkielisiä tekstejä, jotka avasivat harvinaisen ikkunan myöhäisen pronssikauden uskonnolliseen maailmaan. Näihin kuului kuuluisa Baal-sykli, joka on säilynyt kuudella savitaululla.
Nämä taulut eivät kuvaa Baal Hadadia hämäränä hahmona, vaan voimakkaana, nuorena ja sotaisana jumalana. Hän kohtaa Yammin, Meren personifikaation, voittaa tämän vastustajan jumalseppä Kotharin takomilla aseilla, saa oikeuden palatsiinsa Sapanu/Zafon-vuorella ja joutuu sitten konfliktiin Motin, Kuoleman, kanssa. Kertomus yhdistää jumalallisen kuninkuuden, kosmisen taistelun, kuivuuden, hedelmällisyyden ja elämän paluun – teemoja, jotka auttoivat selittämään maailman järjestystä ja sateista riippuvaisen yhteiskunnan ahdistuksia.
Juuri tässä vaiheessa Baal Hadad saa kaikkein arvoituksellisimman auransa. Ugaritin teksteissä hän saa nimityksiä kuten “Pilvien ratsastaja”, “Mahtava” ja “Maan herra”. Hän on myrskyn jumala, se, josta pellot, sato ja tietyssä mielessä koko ihmiselämän vakaus riippuvat. Tämä kuva eroaa suuresti siitä yksinkertaistetusta mielikuvasta, joka myöhemmin vakiintui myöhemmissä uskonnollisissa tulkinnoissa.
Tutkijoille todellinen arvoitus ei ole se, oliko Baal Hadad “piilotettu”, vaan se, miten nämä muinaiset tekstit auttavat valaisemaan maailmaa, jossa itse raamatullinen kirjallisuus oli muotoutumassa. Akateeminen tutkimus osoittaa, että ugaritilaiset tekstit tarjoavat niin vahvoja kirjallisia ja uskonnollisia rinnastuksia heprealaiseen Raamattuun, että ne kuuluvat yhteiseen tai päällekkäiseen kulttuuriseen matriisiin, vaikka eivät olekaan sama traditio. Toisin sanoen silloin, kun raamatulliset kirjoittajat kirjoittivat Baalista, tämän nimen takana oli jo paljon vanhempi ja monimutkaisempi mytologinen menneisyys.
Siksi niin kutsuttu Baal Hadadin “salainen historia” saattaa olla vähemmän salaliitto ja enemmän ajan alle hautautunut muisto. Ennen kuin hänestä tuli vastustaja raamatullisissa teksteissä, hän oli yksi muinaisen Levantin myrskyisen taivaan suurista herroista – jumala, joka hallitsi ukkosta, taisteli merta vastaan, laskeutui kuolemaan ja palasi uudistumisen merkkinä. Juuri tämä Raamattua edeltävä menneisyys tekee Baal Hadadista yhden antiikin kiehtovimmista hahmoista.
